Nimittäin Rikke-pipo. Nallesta neulottuna siitä tuli juuri passelin kokoinen, vaikka muutoin musta lanka on kyllä vihon viimeistä neulottavaa tämmöiseen pimeään aikaan. Mies tosin naureskeli kun asettelin pipoa päähäni eka kertaa; jos sen jättää liian ylös, ei vaikutelma ole kovin naisellinen...vaan sellaista metsiemme miesten lookia muistuttava. No, Oton kanssa me ollaankin usein metsiemme miehiä ja naisia. Alkuviikosta löydettiin vielä pari kourallista suppiloita päivälenkillä!

Rikken kaverina on aiemmin valmistunut ja usein käytetty Cladonia. Tämäkin versio poikkeaa hieman ohjeesta ja on tehty kaksinkertaisesta Dropsin Lacesta syyslomalla, jolloin mustan neulominen onnistui päivänvalon aikaan.