Kuten tekeleistäni voi helposti päätellä, käytän yleensä aina villasukkia. Paitsi kesällä. Ja paitsi urheilukengissä. Kun helteiden jälkeen oli viileämpiä kelejä, alkoi varpaitani palella. Perinteisiä villasukkia ei huvittanut kaivella esille. Sehän olisi merkinnyt melkein kesän ja loman loppua? Siispä puikoille varrettomat kotisukat-unisukat-olosukat:

Joskus silloin nuorempana (näin on mukavampaa sanoa kuin että silloin reilu 30 vuotta sitten) vaihto-oppilaana Jenkkilässä jäin koukkuun golfsukkiin. Tämän kaltaisiin froteisiin, joissa on kannassa pompula pitämässä sukkaa ylhäällä golf- tai tenniskengissä. Amerikan sisko lähetti minulle uskollisesti uutta varastoa kunnes noita pompulasukkia alkoi saamaan Suomestakin. Edelleenkin ykkösvalinta lenkkareihin ja golfkenkiin ovat pompulasukat. Ei ehkä kuitenkaan tämmöiset villaiset.

Jos joku ihmettelee, miksi kutsun niitä pompulasukkia nimenomaan golfsukiksi niin kerronpa, että silloin 70-luvulla golf oli minulle tuntematon laji, jota jenkkilässä harrastettiin yleisesti. Ja kun klubille lähdettiin pelaamaan, pukeuduttiin etiketin mukaisesti, kuten golfissa on tapana, kaulukselliseen pikeepaitaan, lyhyeen golfhameeseen (naiset) ja nappulakenkiin. Jotta rusketusrajaksi ei jäisi ikävää valkoista nilkkaremmiä, käyttivät naiset pompulasukkia kengissään. Järkeenkäypää. Paitsi että jäihän ne jalkaterät kuitenkin valkoisiksi. Ja se hanskakäsi.