Kesäkissa on jämälanka-arkun tyhjennysprojektia. Sitä ikuisuushommaa... Oikein mukavankokoinen niskatyyny varmasti talvellakin.

... ja Oton mielestä ihan kelpo päikkärikaveri. Kaverukset makoilevat tietysti meidän sängyssä ja huomatkaa makuualustana oleva PITSIpeitto. Peiton tarina alkaa jo lähes kymmenen vuoden takaa kun näin naapurin kiikuttavan tätä kalalangasta virkattua kellankukertavaa lähes käyttämätöntä peittoa roskiin. Ei ollut heidän tyyliään, eikä heille käyttöä sillä. No ei se ollut ihan minun tyyliänikään mutta roskiin en olisi hennonut sukulaistädin käsin virkkaamaa peittoa laittaa, joten se siirtyi meidän varastoon odottamaan uutta tulemista. Eli koneväripesua ruskeaksi ja sitten meidän kesäpäiväpeitoksi.

Melkein pitsiä olivat monien talojen seinät Lissabonissa, jonne teimme lomanalkajaismatkan heti koulun päätyttyä. Kaakelikuvia on kamera pullollaan ja salaa suunnittelen kylppäriremonttia niistä hurmaantuneena. Mies ei ehkä ole asiasta niin innoissaan. Kaupunki ympäristöineen oli kyllä ehdittomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ja maistamisen...