Tämä juttu alkaa oikeastaan jo pari vuotta sitten. Pikkuvessan pönttö alkoi nimittäin lorotella omia aikojaan. Apuun kutsuttiin Rööri-Roope. Puolen vuoden kuluttua lorotus alkoi uudelleen ja nyt taas. Homma alkoi käydä kukkaron päälle siinä määrin, että unelma uudesta pöntöstä oli ihan realistinen.

Ettäkö olisin tyytynyt pelkkään uuteen pönttöön? Samalla pöntön irrottamisen vaivallahan sitä voisi uusia puolitoistaneliöisen tilan lattian kaakelit...Ja sitä paitsi lavuaarin korottamisesta on puhuttu jo vaikka kuinka pitkään!

Jos saa vessan lattiaan ihania romantillisia laattoja niin saman tilan seinät alkavat näyttää aika nuhruisilta. Siispä maalikauppaan. Ja samalla reissulla mukaan tarttui valkoista puuöljyä omatekemien vessan kalusteiden valkaisuun.

Mies, joka kiltisti toteutti raskaimmat hommat Rööri-Roopen lisäksi, tykkäsi, että kyllä hän voisi vielä katon paneloida ja listoittaa. Kiitos vaan Pensseli-Täti ja miehensä naulapysyyn ja kompuran lainasta!

Maalaushommat tässä rempassa tein itse,kun se on niin kivaa :) Kalusteet hinkkasin hiekkapaperilla kuluneen näköisiksi. Kontrastia upouusien kaakeleiden, pöntön ja siistien seinien vastapainoksi.

Vanha vessa oli täynnä rompetta jos jonkinlaista. Toistaiseksi olen yrittänyt sisustaa uudistettua versiota hillitysti. Mitä nyt Jyskistä hain tuommoisen hyllykön romunkerääjäksi...

 

Kyllä nyt kelpaa käydä vessassa!