Ulkona on harmaata ja pimeää. Tarvitaan väripiristystä, jota onneksi löytyi jämälanka-arkusta.

Käsityölehdestä vasta tajusin, että kaulahuivin voi neuloa putkena. Siten ei lankoja tarvitse päätellä, vaan ne voi solmita putken sisälle...

Kahtakymmentä eriväristä jämälankaa, epämääräinen kasa mustia lankanöttösiä ja ohutta mustaa huivilankaa kaksinkertaisena ja tämmönen siitä sitten tuli. Tässä värien sekamelskassa kukaan tuskin huomaa, että osa raidoista on leveämpiä langan paksuusvaihtelun vuoksi. Aika tavalla työ siistiytyi myös kastelun avulla.

Pakkaskelillä saattaisi Ottokin tätä käyttää. Vai neuloisinko sille oman? Kun niitä jämälankoja vielä jäi...