Tunnustaudun vilukissaksi. Henkilökohtainen vararengas ja villasukat eivät lämmitä tarpeeksi vaan on saatava härpäke harteille. Sellainen, joka antaa tilaa touhuiluun. Työssä ja kotona. Novita-lehden kierrehuivi Puro-langasta näytti mukavalle. Siis kuvissa. Vaan käytännössä se ei sitten toiminutkaan. Purkulangasta neuloskelin sitten tämmöisen pikkupontson.

Vaikka Puro toimi hienosti virkatuissa isoäidin neliöissä, tämä työ on liian selvästi raidallinen, inkamainen. En edes viitsinyt päätellä moista. Päättelemättömänäkin käytin sitä iltana muutamana lämmittimenä neuloessani ja hyvin se lämmittikin. Mutta ei tästä ihmisten ilmoille ole...

Mustaa isoveikkaa oli jäänyt pipohommista, joten siitä aloin neuloa samoilla mitoilla uutta lämmitintä. Kokeeksi. Lankaa jouduin hakemaan lisää sillä niin hyvältä tämä kokeilu alkoi näyttää. Ja tästä tuli se ihmisten ilmoilla pidettävä versio!

Inkan reunoihin neuloin pari kerrosta nurjaa. Rullaa!! Mustiainen sai löysän resorireunuksen ja ei rullaa!