Noitapadastani on noussut jo aika monta vyyhtiä lupiininvihreää lankaa. Blogiviidakossa seikkaillessani löysin kuitenkin useammastakin paikasta kuvia ja kertomuksia lupiininkukilla sinisävyn saaneista langoista, joten ei kun sanko mukaan ja ojanpientareelle kukkia keräämään!
Neuvoja noudattaen riivin ämpärin täyteen kukkia ilman varsia. Keittelin seosta reilun tunnin, siivilöin keitoksen ja lisäsin sopivan määrän alunaa. Ja sitten sekaan valkoista nalle-lankaa. Varovaista keittelyä tunnin verran ja lopuksi jätin langat jäähtymään keitinveteen. Mikäpä kiire tässä... Hellalle roiskunut liemi oli upean tumman mustikan sinistä ja pieni pätkä lankaa, jonka huljautin vedessä sen jäähtyessä vyyhdille sopivaksi, värjäytyi ihanan vaalean siniharmaaksi. Vau! Vaan olipas aikamoinen ylläri kun sitten sekottelin jäähtynyttä lientä ja sieltä putkahtikin esille kauniin kirkkanvihreitä vyyhtiä!!??
En anna periksi.
Marssin uudelle kukkienhakukierrokselle ja entistä tarkemmin seulon ämpäriin vain kukkivia kukkia, ei nuppuja. Tällä kertaa keittelen myös liemen entistä varovaisemmin. Oikeastaan haudutan sen. Aluunan lisäämisen jälkeen liemi on jälleen upean tummansinistä. Laitan pataan varovasti valkoista seiskaveikkaa. Hämmentelen ja tarkkailen tilannetta. Upeaa siniharmaata. Mutta lämpötilan noustessa kattilassa lankojen väri alkaa vihertyä, joten jo puolen tunnin kuluttua hermo pettää ja nostan vyyhdet ämpäriin jäähtymään. Liemi on edelleen tummansinistä. Valkoiset kerät on käytetty mutta seiskaveikkaa löytyy vielä puoli kerää vaaleanharmaana, päätän kokeilla haudutusta: vyyhti pataan, nopea lämmitys ja aamulla katsotaan mikä soppa siitä syntyi.
Oikealla ovat nuo vihreät "lupiininkukat", sitten merenvihreät valkoisesta ja kutakuinkin samanvärinen merenvihreä vaaleanharmaasta. Ei sinistä.
Kukkia oli kyllä reilusti mutta värit jäivät aika vaaleiksi. Olisikohan onnistunut paremmin kukinnan alussa olevilla kukilla? Se jää kokeiltavaksi ensi kesänä...
