Koska valmista esiteltävää näpräysrintamalla ei ole, kertokoon työpöytäni, että jotakin on kuitenkin työn alla.
Työn työpöytä on päivisin kirjojen , monisteiden, kynien ja muun koulutavaran peitossa. Kotiin lähtiessäni siistin pöydän tyhjäksi. Toivottavasti tässä ei toteudu sen Suuren Ajattelijan sanoma: "Ihmisen ajatukset ovat kuin hänen työpöytänsä". Mitä mahtaakaan nimittäin liikkua sen päässä, jonka pöytä on tyhjä tai aina järjestyksessä...
Kotona työpöytäni on hienosti sanottuna työhuoneessa. Koska huone on pieni on pöytäkin pieni. Niin pieni, että usein touhuni valtaavat huoneen vähäisen lattian. Tai sitten ruokapöydän...tai olohuoneen lattian...
Juuri nyt pöytä on täynnä viimeistelyä vailla olevia keramiikkakurssin tuotoksia; mm. ötökät ilman rautalankaisia tuntosarvia, lohikäärme-tuulikello ilman tukevaa narua ja erilaisia koruntekeleitä myöskin. Näkyy tuossa olevan eräs ompelutyön alkukin. Ja nuo possut odottelevat pääsyä mökin kiukaalle.
Koska mieluisinta puuhaani on neulominen telkkaria katsellen, on minulla oikeastaan työpöytä olohuoneessakin. Pöydällä olevassa korissa oli ennen kuvalehtiä, nykyisin neulekirjoja tai -ohjeita sekä neuloessa tarpeellisia apuvälineitä. Joskus pöydällä on myös vaihtuva lankanäyttely otsikolla "Mitähän näistä tulisi?" Lattialla pöydän vieressä olevassa käsityökorissa on "se toinen neule". Sitä aivottomampaa neulon tarkkaavaisuutta vaativien ohjelmien aikana ja se toinen on niitä hömppäohjelmia varten, joiden aikana voi paneutua monimutkaisempiin ohjeisiin.
