En ole ikinä innostunut kunnolla tilkkutöistä. Ne kun mielestäni vaativat taitoa ja kärsivällisyyttä. Pitkää pinnaa minulla ei ole! Kateellisena olen katsellut ystävättäreni aikaansaannoksia ja sitten yritellyt itsekin jotakin.
Ensimmäisiä kokeiluja oli päiväpeitto siniruudullisista ja-raidallisista paitakankaista, joita löysin kierrätyskeskuksesta. Nykyisin sieltä saa vaatteita (lue: sopivaa ja edullista materiaalia kokeiluihin) 3 e/kg.
Tämän tein ylijäämätilkuista sillä tietysti yliarvioin kangastarpeen ja niitä tilkkuja on vieläkin, vaikka tein ensin parisängyn peiton ja sitten vielä tämän pienemmän.
Pieneksi jääneitä farkkuja kertyy varmaan joka huushollissa ja lisää saa kierrätyskeskuksesta. Tein Lukiolaiselle peiton. Vähän tylsä. Lopputilkuista tein kasseja ja kassien keskitikuksi leikkasin sopivan farkkujen takataskun.
Joku pääsee aina kuviin.
Pannulaput valmistuvat nopeasti. Alakuvassa on tyynynpäällisiä. Tehty ihan omalla tyylillä. Myöhemmin opin tavan, joka olisi helpottanut hommaa huomattavasti.
Tämän tein sillä helpommalla tavalla, jonka opin viikonlopun mittaisella kansalaisopiston tilkkukurssilla. Tästä tuli talvinen versio puusohvan päälle.
Tämä on se kesäversio. Kokeilin hirsimökkejä...
Jouluinen päiväunipeittoni on luonnossa huomattavasti vähemmän räväkän punainen!
Mallin opettelin kirjastosta lainaamastani tilkkutyökirjasta. Ei tikkauksia...minun luonteellani.
Tässä käytin kurssilla oppimaani pikatekniikkaa jossa esim. 5cmX5cm kokoiset tilkut silitetään vieriviereen liimakankaalle. Ne ommellaan yhteen nurjalta puolelta ensin kaikki pystyreunat ja sitten silityksen jälkeen kaikki vaakareunat. Paksuhan siitä tulee mutta pelittää hyvin ainakin tämmöisessä sohvatyynyssa. Napit ovat kierrätyskamaa. Perin mummun nappipurkit ja itsekin olen nappivarastoa kartuttnut keräämällä poisheitettävistä vaatteista napit talteen. Tulossa on myös valkoinen versio...
...ja valkoinen versio on tässä. Tosin vielä puolivalmiina...
