Koiran ulkojuomakupiksi valoin betonista tämmöisen astian. Tai kaksihan niitä siitä 25 kg:n betonisäkistä tuli...

Ja loput betonit kaadoin muovisiin ruukunsuojuksiin ja tein niistä tuikkualustat.

Sysäyksen tämmöiseen kokeiluun sain kirjastosta kantamistani "aikuisten katselukirjoista". Kirjaston käsityöhylly oli jostain syystä pullollaan mielenkiintoisia käsityö-, sisutus- ja askartelukirjoja. Raparperinlehtikulhoihin ohje löytyi sekä Liisa Hellemaa-Hautamäen ja Marjo Koivumäen " Vanhasta uutta" että Malena Skoten "Betoni hauska harrastus" -kirjoista. Viimeksimainistussa oli myös tuo (ja monta muuta) vinkki betonisesta kynttilänjalasta. Mukavaa ja helppoa hellepäivän hommaa!

Olohuoneen pöydällä olevassa kulhossa on majaillut loppukeväästä saakka joukko enemmän tai vähemmän keskeneräisiä sukantekeleitä. Edelleenkin ne kaikki odottelevat päättelemistä ja pingoittamista mutta puikot ovat siirtyneet seuraaviin sukanalkuihin.

Olen kovin ihastunut Fabel-sukkalankaan. Se on juuri sopivan paksuista 2,25 Knitpickseille ja jotenkin helppo neuloa. Eivätkä nuo väritkään ole hassumpia. Se vaan tässä edullisessa sukkalangassa on keljua, että saadakseen kaksi samanlaista sukkaa on varauduttava tarkkailemaan langan raidoittumista. Vaaleanpunaisissa kerissä oli molemmissa solmu, jonka jälkeen raidoitus jatkui aivan muusta kohtaa. Sini-oranssikerät taas olivat "päinvastoin" eli kakkoskerä oli aloitettava sisältäpäin, jotta raidat täsmäisivät.

Vihreät sukat on neulottu ohuemmasta Fortissima Sockasta. Kaikki sukat ovat noin kokoa 38. Fabelissa silmukoita on 56 ja Fortissimassa 60.

Kolmasluokkalaisilla oli viitta vaille viimeinen tunti käsitöitä menossa, työt valmiina mutta hinku ommella edelleenkin kova. Aamulla olin kaivellut kirpparipussista esikoisen raitapaidan ja siitä sitten tehtailtiin käärmeitä. Pitkiä tai lyhyitä, riippuen jäljellä olevan ajan määrästä. Silmätkin tehtiin osittain kierrätysmateriaalista; napeista ja helmistä.

Varsinkin noiden pitkien, puolitoistametristen, täyttämistä helpotti "vatsahaava" eli puoliväliin tehty täyttöaukko.

Ensi vuonna näitä tehdään varmaan koko luokan kanssa, niin mieleinen työ tämä oli. Onneksi kirpparipussissa on vielä yksi raitapaita...

Jäi tämä pöllöaihe vähän päälle...

Toppuluokkalaisten kanssa ommeltiin tämmöisiä pannulappupöllöjä kevään viimeiseksi käsityöksi. Joskus aiemmin meidän koulussa on samalla idealla tehty kirjavia kaloja. Siis ommeltu noita pykäreunarivejä limittäin, koristeltu silmillä ja muilla tykötarpeilla ja sitten ommeltu takakappale paikoilleen. Home-evakon vuoksi materiaalit olivat vähissä, vain ruskeaa huopaa oli iso rullallinen. Joten pöllöjä niistä sitten tuli. Tekijöidensä näköisiä...

Vasemman puoleisen pöllön ensimmäisistä jaloista tulikin kulmakarvat. Oikeanpuoleinen, äkäisempi yksilö, oli vielä hieman kesken. Hitaampi tekijä liimasi silmät ja nokan pöllölleen, nopsakammat ompelivat napit silmiksi.

Sinisilmäinen pöllö ihmettelee hieman pelokkaan näköisenä tätä maailman menoa. Kaverillaan on kulmakarvat "koska se on smack down -pöllö ja vähän raju".

Silmien, korvatupsukoiden, nokan ja jälkojen kaavat jokainen teki itse, joten pöllöt ovat kaikki erilaisia. Myös silmänappien valinta vaikuttaa pöllön persoonaan.

Isäni käytti aikoinaan työelämässä ollessaan pukua ja solmiota.  Kun isä ja äiti muutama vuosi sitten muuttivat pois omakotitalosta, oli aika karsia kaikenlaista ylimääräistä kaappeihin kertynyttä. Kuten niitä solmioita. Aikamoinen kassillinen niitä löytyy nykyisin minun varastoistani. Olin nähnyt jossakin niistä tehtyjä sohvatyynyjä ja semmoista varten niitä hamstrasin.

Tähän tyynyyn käytin isän 70-luvulla käyttämän miesten huivin. Vähän hirvitti saksia sellainen aikansa helmi mutta tyynyssä säilyisi muisto isästä ja kaunis kangas pääsisi näkösälle. Kaveriksi huiville ostin silkkiä ja tyynyn reunoihin ompelin kirpparihelminauhan helmiä.

Jo aiemmin talvella törmäsin blogimaailmassa altsuihin. Googlettamalla päädyin  maailmaan, jossa sitten vietinkin useamman tovin... Ja tietysti niitä, kirjoista tehtyjä tekeleitä, piti itsekin päästä kokeilemaan. Ja kokeilu johti luonnollisesti siihen, että niitä tehtiin myös meidän luokassa. Äideille äitienpäiväkorteiksi.

Kierrätyskeskuksesta hain pari kassillista vanhoja kirjoja. Niistä revimme jokaisen "vihkon" keskimmäisen aukeaman pois saadaksemme kansien väliin lisää tilaa. Sitten liimattiin sivuja yhteen. Jotkut halusivat kirjoistaan yksiaukeamaisen, toiset tekivät useita aukeamia. Netistä katseltiin hieman vinkkejä, kotoa kerättiin materiaalia (valokuvia, kiiltokuvia, nauhan pätkiä jne.) Aivan upeita, rakkaudella tehtyjä lahjoja äideille!

Oma äitinikin saa äitienpäiväaltsun:

Ja saavat ne äidit kukkiakin. Itse kasvatettuja ja koulittuja mustasilmäsusannan taimia itsemaalatussa ruukussa.

Kutimet on pysytelleet viime aikoina aika tiiviisti koreissaan mutta jotakin sentään on valmistunutkin. Nancy Bushin Whitbyt, nimittäin. Tämä syötävän suklainen lanka on Titityyn sukkalankaa. Etiketin ehdin jo hukkaamaan. Siis luonnossa sukkien väri on syötävän ihana, tässä hieman vähemmän syötävä...

Kansalaisopistotuotoksia on tämmöinen "käkikellokin".

Meillä on eteisessä pieni tylsä seinänpätkä, jossa on vuosien varrella ollut kaikenlaista roikkumassa. Nyt seinä oli niin naulanreikäinen, että se olisi pitänyt paklata ja maalata. Tai sitten vain maalata...siihen puu ja puuhun tarpeeksi vahva oksa, jotta tuon lintupöntön saisi sinne ripustettua. Ja tämmöinen siitä sitten tuli.

Kun yhden hyvän mallin löytää, niin mihinpä sen nyt sitten vaihtaisi? Viimeksi esittelin muutaman tuolin ja nyt sitten näitä kulhoja. Samaa kansalaisopistotekoa nämäkin.  Ai mihin näitä käytetään?

Tuo on Oton vesikuppi, kuten näkyy. Muissa säilötään mitä milloinkin; pääsiäimunia ja sukantekeleitä...

Semmoinen hyvä, toistettava malli on Ameliakin. Tällä kertaa punasipulin kuorella värjätystä Nallesta ja kuten pinkeästä napituksesta huomaa, ehkä se seuraava koko olisi ollut parempi...

Varma kevään merkki on ensimmäiset ulkokahvit omassa pihassa, nykyisin tietenkin omalla terassilla. Parisen viikkoa sitten kaivelin tuoleja esille kahvihetkeä varten. Nämäkin sitten siirtyivät terassille. Kansalaisopistotekeleet.

Jalkarahillinen on tarkoitettu sellaiselle, joka haluaa oikein lokoisasti nauttia auringosta. Ja kahvista.

Välillä tuolit kootaan rinkiin ja pidetään vaikka kirjallisuuspiiriä. Osaanottajia ei juuri näin pilvisen harmaana päivänä ole ja Ottokin vain tuhahtelee. Mistä näitä tuoleja oikein tulee??                                    (Niitä nimittäin on. Osa sisällä seinällä...)

Titityy on aukaissut liikkeen meidän kylässä ja vierailin siellä sekä toisessakin uudessa  lankakaupassa, Poppelissa. Kummastakin kaupasta lähti mukaan jotakin uutta ja ihanaa sukkalankaa. Ensin valmistui Poppelista ostetusta ohuenohuesta langasta tämmöiset sukat. Lanka on liukuvärjättyä ja värit vaihtuivat tosi hitaasti. Niinpä kerin langan kahdelle kerälle ja neuloin vuorotellen kummaltakin kerältä. Sukista tuli suht samanlaiset ihan sattumalta. Itseä alkaa jo kyllästyttää siniraidalliset sukat(??!!) mutta nämä haluan pitää itselläni sillä niin ihanan ohuet ne ovat!