Tampereen Kädentaitomessuilta en ostanut yhtäkään kerää lankaa...ontelokudehan EI ole lankaa?? Ontelokudetta kannoin kotiin kolmisen kiloa aikomuksena virkata niistä pitsiliina. Siis pitsiliinan näköinen makuuhuoneen matto. Tämmöinen:

Joulukiireessä homma jäi mutta nyt olen vihdoinkin saanut maton valmiiksi. Kauhavan Kanngasaitan ohjeella ja kahdeksikon koukulla. Pikkuisen jäi vajaaksi ohjeenmukaisesta kun sitä kudetta oli vain se 3 kg. Nätisti sopii tuhon taannoin ruskeaksi värjäämääni pitsipäiväpeittoon.

Neulomuksia olen aloitellut tasaiseen tahtiin. Valmista ei niinkään ole tullut. Paitsi pari "tilaustyötä" nuorisolle. Keskeneräiset tekeleet mahtuvat vielä tähän ihanaan uuteen käsityökassiini mutta pian on pakko alkaa neuloa sukantekeleelle jos toisellekin sitä paria. Tai ostaa toinenkin käsityökassi...

Vaikka tässä on tullut tehtyä jos jonkinlaista projektia jämälankojen tuhoksi, on niitä pieniä nöttösiä ohutta ja kirjavaa sukkalankaa vielä iso pussillinen. Ystävättärellä on ollut tapana neuloa joulun jälkeen sukkalankajämät, ne kirjavat, huiviksi. Kokonaisuus on ollut tosi kiva, sillä semmoiset epäilyttävän näköiset väriyhdistelmät ovat hienosti kadonneet kivojen yhdistelmien sekaan. No minä kans...

Tämä on vihreän sävyisistä ohuista sukkalankajämistä, kirjavista ja vähemmän kirjavista, ainaoikein viitosen puikoilla neulottu peruskaulahuivi joka on ommeltu renkaaksi. Silmukoita oli 30 ja pituutta tuli 120 cm. En kastellut enkä muutoinkaan venytellyt, sillä huivin saaja toivoi kaksinkertaista huivia, ettei olisi niin paksu ja epäilen, että kastelemalla huivi olisi venähtänyt jonkin verran. Niin löysää neuloin höttösen vaikutelman aikaansaamiseksi. Innostuin  tästä hommasta sen verran (sen jämälankoja tuhoavasta ominaisuudesta, kivasta lopputuloksesta ja nopeasta valmistumisesta), että ryhmitteli jämiä jo sinisten ja ruskeasinisten kasoihin...

En oikein tiedä, pitäisikö kertoa. Kun nolottaa. Kun joulun alla kävi just se, mistä aina varoitetaan. Että ei pidä polttaa kynttilää semmoisella alustalla, joka voi syttyä tulee. No niin nyt sitten kuitenkin kävi, että alusta syttyi tuleen. Edes palovarotin ei ehtinyt huomata asiaa (toimii, kokeiltiin heti!) kun tilanne oli jo ohi. Sen verran homma säikäytti, että kaivelin sammutuspeiton esille ja ripustin sen näkösälle. Mutta eihän semmoinen mikään kaunis koristus ole, semmoinen sammutuspeitto. Niinpä tekaisin sille valepuvun. Kun kerran olin ommellut talo-pannulappuja ja -neulatyynyjä niin miksikäs ei sitten vaikka talo-sammutuspeittoa?

Sieltä alta se pilkottaa... Ja pääsi sitten komistamaan eteisen naulakkopuuta, joka muutoin olikin  aneemisen näköinen kun riisuin siltä joulukoristeet.

Kerään vanhoja lasipurkkeja. Tai että niitä nyt vaan on kertynyt...Ihan tarpeeseen tietysti. (Tai ne ovat olleet tarpeeseen tänä syksynä kun suppissato oli niiiin mahtava ja paras tapa säilöä suppikset on kuivaaminen. Ja sopivat ne myslille . Ja pullon korkkikorkeille. Ja vaikka mille.)

No jokatapauksesssa joulun alla kotia koristellessa tuli mieleeni laittaa kynttilä yhteen tyhjään Riihimäen lasipurkkiin, siihen vihertävään, jossa on apilan kuva. Vähän tylsältähän se näytti. Kunnes lisäsin purkin pohjalle sammalta, "kynttilänjalaksi" vanhan kirpparilta löytyneen kauhan ja purkin reunaan vielä nauhaa ja vanamon vartta.

Ja se apila-juttu on tuo "apila" tuolla sammaleen seassa. Ketunleipä päätti aloittaa jo kevään!

...että jos sellaiset Cthulhu -lapaset tekisit. Netistä löytyy ohje... Kovin usein näitä neuletoiveita ei meidän pojat ole esittäneet, joten vaikka malli ei itseäni jostain syystä niin kovasti innostanutkaan, niin kaivelin toiveenmukaiset värit (Nallea ja Vetoa) lankakätköstä ja tämmöiset niistä sitten tuli

Oton kanssa kuvattiin lapasia ulkona. Koira tykkää syödä lunta!

Eräällä nuorella Uuden Vuoden vieraallamme ei ollut lapasia, vaikka ulkona oli talven ennätyspakkaset (-10). Siihen hätään nämä eivät ehtineet mutta jos pakkanen vielä yllättää, niin ehkä nämä lämmittävät? Lanka on Virtain Villan punasipulin kuorilla värjättyä villaa ja mallin lainasin Koiranputki-sukista.

Nämä askartelut on jo jaettu koteihin ja ollaan jo viettämässä joululomaa...

Käsikuuset ja punanenäiset Petterit  löysin Pinterestistä. Joulukylään askartelimme talouspaperirullista ja värjätystä sanomalehtipaperista kuusia mukaillen Pinterestissä olleita.

Ikkunassa oli vielä lisää kuusia, tonttuja ja piparirimpsuja. Ihan vanhoilla malleilla tehtyjä. Vihonviimeisenä askartelimme vielä vassapaperirullista "vanhanajan" karkkikoristeita kuuseen. Ja ne olivat monen oppilaan mielestä "ihan parhaita askarteluja koko vuonna".... ja minä kun pidin sitä vaan semmoisena tylsänä täyteaskartelupaskarteluna...

Sukkatehtaalla on jotakin valmista ja jotakin vielä puikoilla...

Tässä syy sukkatehtaan hiljenemiselle:

Viime keväänä hyvä ystävättäreni sai päähänsä, että joulun alla mennään sitten järjestöjen joulumessuille MYYMÄÄN omia tekeleitämme! Kyllähän minä kaikenlaisesta väsäämisestä tykkään mutta että myymään?? Helppoahan se on sanoa kun itse on oikeastaan taiteilija. Alan maisteri ihan...

Aikani asiaa märehdittyä aloin lämmetä ajatukselle (kieltävää vastausta tuskin olisi hyväksyttykään?)ja pitkin syksyä sitten väsäilin kaikenlaista niin että sunnuntaina  pystytettiin myyntipöytä Hipposhalliin. Ystävättäreni oli houkutellut taitavan siskonsa kolmanneksi porukkaamme ja kylläpä sitä tavaraa sitten olikin. Ja menikin.

Minä olin huovuttanut helmiä, ommellut pöllöheijastimia, talo pannulappuja ja karkkitötteröitä kuusen oksille sekä vääntänyt risu-rautalankakransseja ja tehnyt liitutauluja ja muistitauluja vanhoista kehyksistä.

Ystävättäreni oli koonnut upeita kollaasitauluja, tehnyt liitutauluja, savisydämiä ja kaikenlaisia ihania killuttimia. Hänen sisarensa puolestaan oli tehnyt hulvattomia muistilapputauluja ja ommellut viiririmpsuja, sydämiä, pullopiiloja, talokoristeita ja tehnyt puristemuovista magneetteja. Muun muassa.

Päivä meni tosi nopeasti ja kytemään jäi ajatus, että jos ensi vuonnakin...?

Joskus kauan sitten olimme tehneet oppilaiden kanssa luokan yhteiseksi adventtikalenteriksi tämmöisen joulukylän. Ja koska siitä oli "kauan aikaa", teimme semmoisen nykyisten eppujeni kanssa.

Jokainen oppilas askarteli maitopurkista talon. Luokan perälle pöydän päälle levittelin valkoisen lakanan, jouluvalorimpsun ja muuta rekvisiittaa. Seinälle asensin vanhan tilkkutyön.

Marraskuun viimeisenä päivänä koulun jälkeen liimasimme avustajan kanssa taloihin numerokyltit, leikkasimme ovet auki ja teippasimme jokaisen talon sisälle vielä lakupatukat. Iloinen yllätys paljastui oppilaille joulukuun ekana aamuna. Tavallisesta joulukylästä oli tullut adventtikalenteri!

Taivaalle leikkelimme jo lumihiutaleita, enkeli- ja tonttutäydennystä on kylään vielä tulossa... Ja ihan varmuuden vuoksi kerron vielä, että tallilyhdyssä on pattereilla toimiva (hauta)kynttilä. Ihan oikean oloinen ja ennenkaikkea turvallinen.

Viime kesän moporeissulla Ahvenanmaalla halusin ostaa matkamuistoksi aitoa ahvenanmaalaista villalankaa. Vaan sepäs olikin helpommin sanottu kuin tehty. Lankaa löytyi lopulta matkamuistomyymälän alahyllyn perukoilta ja lampaitakin näimme vain nämä...

Tätä lankaa varten piti sitten etsiä arvoisensa ohje. Minusta nämä sunnuntailapaset ovat juuri sellainen!

"Lapaset, joissa on mekko samassa", sanoi eppuluokan poika kun hienostelin näissä ulkovalvonnassa. No onhan ne aika ihanan rimpsuiset. Rimpsujen tekeminen oli mukavaa, erilaista. Koska lanka oli ohutta, tein alle vielä peruslapaset pitämään näppini lämpiminä.

Nimittäin Rikke-pipo. Nallesta neulottuna siitä tuli juuri passelin kokoinen, vaikka muutoin musta lanka on kyllä vihon viimeistä neulottavaa tämmöiseen pimeään aikaan. Mies tosin naureskeli kun asettelin pipoa päähäni eka kertaa; jos sen jättää liian ylös, ei vaikutelma ole kovin naisellinen...vaan sellaista metsiemme miesten lookia muistuttava. No, Oton kanssa me ollaankin usein metsiemme miehiä ja naisia. Alkuviikosta löydettiin vielä pari kourallista suppiloita päivälenkillä!

Rikken kaverina on aiemmin valmistunut ja usein käytetty Cladonia. Tämäkin versio poikkeaa hieman ohjeesta ja on tehty kaksinkertaisesta Dropsin Lacesta syyslomalla, jolloin mustan neulominen onnistui päivänvalon aikaan.