...piti saada lämpöiset villasukat:

Edellisestä polvisukkakokeilusta viisastuneena en tällä kertaa, tavoistani poiketen, tehnytkään raitasukkia. Ainakaan poikkiraitaisia. Tämmöisten pystyraitaisten sanotaan kuitenkin hoikentavan?

Kiitos onnistuneista kuvista kuuluu keltaisen koulun opelle. Toivon mukaan saan tituleerata häntä tästä eteenpäin hovikuvaajaksi...

Kun ei kerran mohairtunikat onnistu niin pitäydytään pienemmissä hommissa ja tehdään niitä sitten enemmän...

Piparipipon löysin täältä ja linkin ohjeeseenkin. Tämä ensimmäinen pipo on tehty aarrearkusta löytyneestä seiskaveikasta suurimman ohjeen mukaan. Paitsi että mallikertoja lisäsin kaksi. Tämmöisillä pakkasilla tykkään reilusti korvat peittävistä päähineistä nimittäin.

Mukavasti istuva malli oli oitis monistettava punaisesta Jannesta. Lankavalintaan vaikutti se, että Jannen ja seiskaveikan tiheys on sama. Eipähän tarvinnut miettiä noita kokoasioita... (Hieman taitaa potuttaa epäonnistuminen erään projektin kanssa)

...ja punaisen pipon kaveriksi neuloin lähes samalla mallineuleella jättilapaset. Jättilapaset siksi, että näillä pakkasilla ja tämän talven aikana olen ihastunut tuplatumppujen käytöstä. Nämä harmaat alustumput on parikymmentä vuotta sitten edesmenneen mummoni neulomat. Ne mummo on nuukana naisena neulonut vanhoihin resoreihin ohuesta mutta ihanan lämpöisestä langasta. Jostakin aidosta pässinpökkimästä, haluaisin uskoa.

Neulomishommat eivät ole aikoihin olleet ihan ykköshomma elämässäni. Jokuset peruspipot ja tumput neuloskelin joululoman aikaan ja sitten tämmöiset ihanat sukat Hjertrgarnin Kunstgarnista. Lanka on ostettu herkullisen värinsä vuoksi taannoisilta joulumessuilta Jyväskylästä. Harmaan Opalin (?) kanssa sain langasta vielä toisetkin raitasukat.

Ja totuuden nimissä, olen minä jotakin suurempaakin yrittänyt neuloa:

Piti tulla Modan  mallin mukainen tunika Kitten Mohairista. Ensimmäisen kerän neuloin innosta puhkuen. Tuli mieleen 80-luvun alun mohairbuumi ja opiskeluajan neuleet... Onneksi uutta kerää aloitellessa tajusin tarkastella tekelettä tarkemmin. Leveyttä oli jopa minulle parikymmentä senttiä liikaa. Ja mohairhan ei tunnetusti ole helposti purettavaa lankaa! Siispä uusi kerä ja uusi aloitus. Sovitin tunikaa ahkerasti neulonnan edistyessä mutta epäonnistunut mikä epäonnistunut. Koko on edelleen melkoisen laaja ja pääntie ja hiha-aukot hullun suuret. Tulisipa suojakelit niin tekisin lumiakan ja pukisin tämän sille!! Ehkä pipoja ja sukkia suuremmat neuleprojektit vaan eivät sovi minulle.

Joulunalusaika on ollut aikamoista hulinaa ja huisketta. Koulussa askarreltiin päivätolkulla ja kotonakin sain jotakin aikaiseksi. Neulehommia, sukkia ja lapasia valmistui joitakin pareja pukinkonttiin. Tämän joulun ykkösjuttu on osaltani ollut Tildailu. Tai jotain sinnepäin. Tämmöisiä sydämiä ja enkeleitä on pakattu aika moneen joulupakettiin tänä vuonna.

Sukkalandiassa oli neulottu Norojämistä ja mustasta Nallesta raitasukat. Ja semmoiset piti minunkin heti saada. Illalla lampun valossa kaivelin Norojämän esille ja sen väri tuntui niin harmaalta, että kaveriksi valikoitui aarrearkusta tumman harmaa Nalle. Muutamana iltana näitä sitten telkkarin äärellä neuloskelin.  Koska aiemmat Norosukat osottautuivat löpsöiksi, laitoin puikoille vain 52 silmukkaa ja sainkin sopivan napakat sukat.

Se ihanuus näihin sukkiin iski vasta kun päivänvalossa aloin näitä kuvata. Harmaa Noro olikin vihreää, sinistä, turkoosia ja muita sävyjä! Ihania värejä! Näitä käytetään siis vain päivänvalolla...

Ai että mitäs ihanaa näissä. Tavallisissa paksuissa tumpuissa? No ihanaa on se, että ne on neulottu itse värttinällä kehrätystä langasta. Paikallisen kansalaisopiston ohjelmassa huomasin kahden lauantain mittaisen värttinäkurssin ja sen tuotokset ne tässä ovat,  tumpuiksi neulottuna. Kovin on paksua ja epätasaista lanka mutta silti hiplattavan ihanaa. Ymmärrän nyt hyvin niitä, jotka kärsivät rukkikuumeesta...

Nämä ovat viimeksi valmistuneet Fabel-sukat.

Aiemmin olen tehnyt mm. nämä.

Ja näistä toinen on vielä kärkikavennuksia vaille valmis...

Aika ihanan värisiä kaikki tyynni. Enkä vieläkään ole neulonut kaikkia aarrearkussani lymyäviä Fabeleita sukiksi. Ne loput vaan ovat huomattavasti hillitympää väriskaalaa ja viime aikoina olen tarvinnut väriterapiaa.

Minne johtaa neuleholistin tie lomamatkoillakin? Lankakauppaan tietenkin!

Kuopiossa ihastelin lankakaupan upeita valikoimia ja varoittelusta huolimatta mukaan tarttui sukkalangaksi Marks&Katensin FAME trend. Minua siis varoitettiin, ettei tämä lanka välttämättä ole paras mahdollinen sukkalanka "sukkalankakoostumuksestaan" huolimatta. Kun on niin pehmoista, höttöistä ja kovin epätasaistakin. Enhän minä varoituksia kuunnellut. Eikä siitä sitten parin purkukerran jälkeen enää sukkia tullutkaan. Mutta tuli Baktus. Huivi, josta tykkään kovasti, huolimatta siitä että Novita on mallin ominut nimiinsä... Lanka on upean väristä mutta todella epätasaista ja kovin huopuvaisen oloista. Kuin sukka-Noroa?

Oton laitoin taas mannekiiniksi, vaikka sitä selvästi nolotti moinen touhu...Ei suostunut katsomaan kameraankaan.

Viime kesän Saksan-reissulta toin käytännöllisiä tuliaisia itselleni. Sukkalankoja nimittäin. Yleensäkin nykyisin ostelen matkatuliaisiksi vain käytännöllisiä asioita; t-paitoja pojilleni (niitähän jokatapauksessa tarvitaan) tai sitten paikallisia herkkuja ja keksejä tai vain ihan peruselintarvikkeita paikallisissa pakkauksissa; keittiöstämme löytyy inkivääriä, kanelia ja kauraryyniä jenkkipakkauksessa, teetä ja leivinjauhoja Lontoon-tuliaisina, kaakaota Prahasta, sokeria Itävallasta jne. No ei enää tietenkään sitä alkuperäistä sisältöä mutta ne pakkaukset muistuttavat mukavista reissuista. Ja jääkaappimagneetit myöskin.

Nämä perussukat muistuttavat Moselin laakson helteistä viime kesänä...

Taannoinen sukkientuunauskokeiluni ei jäänyt tällä kertaa kokeiluasteelle vaan koulumme kolmasluokkalaiset, tai heidän vanhempansa, ovat haalineet kouluun ison kasan vanhoja villasukkia, joista sitten olemme tuunailleet käsinukkeja. Pikkuisen vaan harmittaa, että kaikenmaailman vuosien varrella kerätyt aarteet, napit, helmet, nauhat ja muut piti viime keväänä heittää mäkeen kun muutimme homevapaisiin tiloihin. Onneksi omista kätköistäni löytyy nappeja ja helmiä...Tässä meidän luokan taidonnäytteitä:

Kuten kuvista näkyy, on joukossa eläimellistä menoa; kissoja, koiria, hiiriä ja hevosia. Sitten on kaikenlaisia kamuja ja pari ihmemiestäkin; Greenman ja parinsa Greenboy. Maltan tuskin odottaa maanantaita, sillä silloin ovat ensi-illassa näille kavereille kirjoitetut näytelmät...

Unisukat ovat AnniKaisen Pinjat ja ne on neulottu Kipu-Apu-villasta. Langassa on 70%villaa ja 30% silkkiä ja esitteen mukaan langalla on terveydellisiä vaikutuksia. Mukavan lämpöisiä unisukkia olen langasta neulonut jo jokusen parin, vaikka lanka onkin ollut "normaaleihin" sukkalankoihin verrattuna melko kovan tuntuista ja siksi hitaanpaa neuloa.