Oikeastaan meillä ei vielä kannattaisi sisustaa, sillä koko huusholli tulee käymään läpi aikamoisen remontin seuraavien vuosien aikana. Mutta kun...sieltä ullakolta löytyy raivatessa kaikkea kivaa. Kuten tämmöinen lamppu.

Tai se oli semmoinen lampunraato. Vino ja vänkyrä. Ilman kupuja ja johdotkin aika epämääräisen oloiset. Vääntelin itse runkoa ja sähköliikkeen mies uusi johdot ja poisti tuosta alhaalta oudon viritelmän. Itse sitten kuumaliimasin paikoilleen tuommoiset myöskin ullakolta löytyneet kuvut ja sen epämääräisen ruuviviritelmän paikalle liimasin ja maalasin verhotangon nupin...

Ja sitten sieltä ullakolta löytyi vanha radio. Tai oikeastaan radioita. Tämä pienin oli selvästi huonokuntoisin.

Niinpä en tuntenut kovia tunnontuskia kun irrotin sen sisukset, hankasin ulkosäilytyksessä hilseilleen lakkapinnan, vahasin sen uusiksi ja virittelin sisälle vanhan mutta toimivan radion.

Sitten vaan napuskat kuumaliimalla kiinni ja radio odottelemaan kylppärirempan valmistumista. Siihen kylppäriin  nimittäin tulee sähköpistoke radiota varten. Semmoinen,johon tulee virta kun kylppäriin pannaan valot. Aamuhommat ja iltapesut hoituvat  Grooven säestyksellä. Sitten joskus...

Meillä on nykyisin pieni päiväkahviparveke ja siellä pöytä ja kaksi metallituolia kahvihetkiä varten. Vaan ainakin tähän aikaan vuodesta metallituoleilla istuminen EI ole kivaa! Peppua paleltaa vaikka aurinko kuinka paistaisi.

Haaveilin pääsystä Snurre- nimiseen puotiin Helsinkiin saakka, jossa kuulemma myydään kerittäin ontelokudetta  ja vielä tosi upeissa ja moninaisissa sävyissä. Niistäpä olisi kiva virkata tyynyt kylmäpepuille. Vaan eipä hätää. Muistin nähneeni ullakkoa järjestellessäni  pussukallisen sekalaisia poppanankuteita. Niistä virkkasin pari pannulappua tuoleille. Kokeilun perusteella lappunen riitti lämmittäjäksi. Kuteita jäi vielä....wc:n matoksi? Tai sitten vaan jatkan ullakon siivoilua, jotta päästään niihin remppapuuhiin.

Tämmöisiä pöllöpannulappuja olen teettänyt aiemminkin. Nyt niillä lahjotaan eppuluokkalaisten äitejä. Pöllöjä askarreltiin myös wc-paperirullista. Juju näihin oli nuo silmät...ne löytyivät rikkomani ikivanhan näppiksen sisältä. Lattialla silmäkasa näytti sammakonkudulta.

Meidän luokkalaisten äidit saavat myös kierrätysmateriaalilahjan; palapelihelmet. Kiitos vinkistä ja palapeleistä Maikille. Lisää palapelejä löytyi "henkilökohtaiselta kirppikseltäni", niin että näitä helmiä tehtiin monessa luokassa.

Ja  helmet paketoitiin näin hienosti korttipussukoihin.

Omat käsityöt ovat jääneet muuttokiireiden vuoksi taka-alalle. Kaikenlaisia ideoita pää on kuitenkin täynnä. Remppaideoiden lisäksi, siis. Kun onnistuu ostamaan vanhan talon niin sen kätköistä, ullakoilta ja varastoista, löytää kaikenlaisia ihanuuksia tuunattavaksi. Kuulemma jotakin pitäisi heittää poiskin... Nyt tuntuu siltä, että siirrän vain tavaraa varastosta toiseen, eikä kaatiskuorma kasva ollenkaan!

Meidän vanha koti alkaa olla paketissa. Vai olikohan tämä liian optimistisesti sanottu?

Ottoa ihmetyttää kun kenelläkään ei ole enää aikaa löhöillä sohvalla sen kanssa ja kaikki paikat ovat täynnä näitä pahvilaatikoita.

Ja kaiken lisäksi pitää kestää Sitä Pentua...

Nuoremman pojan perhe on lisääntynyt karvaisella lapsella. Pyry on vilkas bordercollie, josta en onnistunut saamaan terävää kuvaa. Kyllä se kuulemma nukkuukin...

Valmiita jäniksiä on kertynyt useita pareja. Niiden neulominen on tosi koukuttavaa. Ja kivaa...

Ja tämmöiset on vielä keskeneräiset:

Jänisinnostus on viime aikoina kärsinyt uuden "harrastuksen" vuoksi. Ja tulee jatkossa kärsimään varmaan enemmänkin.  Operaatio Omakotitalo täyttää nykyisin kaikki ajatukset. Muutto on vielä kesken ja suuri remppa on alkamassa. Suunnitelmia ja piirustuksia tehdään, lupia anotaan ja tekijöitä etsitään...Puuhaa on paljon mutta ainakin vielä kaikki on NIIN ihanaa!

Kun pojat olivat pieniä, meillä oli paristoilla toimia leluja ja sitten tyhjiä paristoja (vaikka akkujakin käytettiin) vähän joka puolella. Kunnes keksin säilöä niitä isosuiseen comforttipurkkiin ennen kierrätykseen viemistä. Ja pojillekin tietysti opetin tuon "patteripossun" (vrt. säästöpossu) käytön. Tylsän näköinenhän se comforttipurkki on siellä roskiskaapissa. Ellei sitä vähän tuunaa...

.

Kotoa kerättiin pesuaine-, huuhteluaine- ja mitä tahansa muitakin isosuisia pulloja. Ne päällystettiin lahjoituksena saadulla tarralla.

Huopakorvia ja -häntiä sekä piipunrassituntosarvia kiinnitettiin samaisesta tarrasta tehdyillä "teipin paloilla".

Loppusilaus sitten vielä permanenttitussilla ja jopas on mukavia patteriörkkejä lähdössä meidän luokkalaisten roskiskaappeihin!

Koulun varastoon oli taas kertynyt pari korillista huopasiprua. Ihan liian pientä mihinkään kunnolliseen. Paitsi että jos ne siprut leikkaa kaikki suunnilleen yhtä pieniksi ja pujottelee ne lankaan...

...ja askartelee massapallosta pään...

...jonka liittää vartaloon ja saa tämmöisen madon. Tai kokonaisen matosuvun pidempiä ja lyhyempiä matosia kiemurtelemaan luokan seinälle.

Piti käydä lankakaupassa hakemassa lisää kirjavia "jämälankoja" jänissukkiin. Sinne oli juuri tullut Karisman kevään uusia värejä. Tuommoista sinapinkeltaista. Ja sitä ei voinut sinne jättää...

Siitä tuli tämmöinen lyhythihainen villatakki, jonka helmaa yritin viritellä kellohelmaisemmaksi. Mallin silmukkaluvut lainasin Lady Februarysta samoin kuin tuon ylhäältä alaspäin neulomisen. Se on sitten kiva kun neuletta voi pitkin matkaa sovitella.

Joulun jälkeen on meidän luokassa virkattu. Se alkoi sormivirkkauksella mutta sopivasti epäilemällä sain suurimman osan oppilaista siirtymään koukkuhommiin. Ja sitä pötköähän alkoi sitten tulla. Pahvista leikattiin örkinpohjia, jotka  päällystettiin liimaamalla virkkauksia...unohtamatta oheismateriaaleja eli massapallosilmiä ja kaikenlaista blingblingiä. Nyt on luokan seinällä aikamoinen kasa mitä erilaisempia örkkejä:

Kun päästiin F-kirjaimeen, piti askarrella formuloita. Nyt formulat kiertävät rataa käytävän seinällä. Mallin olen kopioinut jostain askartelulehdestä ja se oli tosi mieleinen.

Lopuksi vielä esittelen näitä hauskoja nimiörkkejä, joiden alkuperää en enää löytänyt, valitettavasti. Idea on siis kirjoittaa taitetulle paperille oma nimi (käyttäen juhla-ja arkikirjaimia) ja sitten leikata nimi mahdollisimman tarkkaan kirjoitusta seuraten. Leikatun paperin puhtaalle puolelle sitten piirretään oma nimiörkki.

Kiitokset monista jänissukka kommenteista. Oli aivan ihana saada palautetta... Jänisvillitys senkun vaan jatkuu niin, että  olen joutunut ostamaan useammankin kirjavan "jämälankakerän" lisää, jotta voisin jatkaa niiden neulomista!!

Mutta tämä äh johtuukin ihan muusta.

Tulossa olevasta elämäntilannemuutoksesta johtuen olen tilannut ja ostellut sisustuslehden jos toisenkin. En ole erityisemmin ollut innostunut lippuaiheisista sisustustekstiileistä mutta tämä Lexingtonin mainos jäi mieleen pyörimään. Tuommoinen tilkkutyylinen Ameriikanlippu päiväpeitto...

Kokonainen päiväpeite ei innostanut mutta jos sitten tyyny? Niin iso tuli, etteivät kotoa löytyneet tyynyt sisälle ihan riitäkään. Ja muutoinkin luulen, että tämä kotiutuu nuorempaan huusholliin... Minä taidan jatkaa neulomispuolella.

Sukkien neulominen on ollut ykköspuuhaa, näistä neulehommista siis. Joulun tienoilla kärsin kyllä aikamoisesta motivaation puutteesta sillä saralla. Aloituksia sain kyllä aikaiseksi muttaa valmiita pareja ei juurikaan koppaan tullut. Ei ennenkuin näin Napit puuttuu -blogissa (linkitys ei tunnu onnistuvan...) version Neulekirjan Jänikset maailmankartalle -sukista. Silloin osui ja upposi!! Just mun juttu; jämälankoja, niitä kirjavista kirjavimpia, oli tuhottu neulomalla niistä ERIPARIsukkia. Koska viime keväänä olin tarttunut niskasta värifobiaani, oli nyt aika tarttua niskasta pedanttista neulojaa, joka epätoivoisesti aina kohdistaa itseraidoittuvat sukkalangat niin, että sukista tulee samanlaiset. Voi mikä vapaus ja ihanuus! Ja iloinen lopputulos!!

Semmoiseen jänis-koukkuun jäin, että lankakaupasta oli haettavaa lisää kirjavia "jämiä". Ja kun jämien loppuminen osui viikonloppuun niin innoissani sain keskeneräisiäkin valmiiksi.

Regian Random Stripe by Kaffe Fasset. Tiukasti kaksi samanlaista raitasukkaa...

Pientä yritystä selättää neulepedantisuus ennen jänis-sukkia eli kaksi ERILAISTA raitasukkaa jämistä.

Pitihän sitä vahvempaa Zauberballia kokeilla kun sellaisen lankakaupassa näin. Joulunajan pimeydessä luulin ostaneeni harmaansävyistä lankaa mutta helmikuun auringossa harmaa muuttuikin petrooliksi.

Nämä pinkkiharmaat unisukat bambuvillalangasta neulon vielä loppuun ennenkuin jänikset taas valtaavat tämän huushollin. Lanka on ostettu joulumarkkinoilta Jyväskylän Paviljongista kahdesta syystä; sen piti raidoittua tuommoista yksi-yksi-raitaa (taisi epäonnistua raidoittuminen, koska paksuihin nilkkoihini tarvittiin enemmän silmukoita) ja koska väri sopii niin hyvin unipukuuni. Kyllä kai jokanaisella on uniasuihin mätsäävät villaunisukat???

Edittiä: Jänis-sukat on tehty pääasiassa kirjavista Fabeleista mutta käytin muitakin kirjavia ohuita sukkalankojen jämiä (kakkosen puikoilla ja 60 s, sopii mukavan napakasti 38-39 kokoiseen jalkaani). Yritin pitää kolmea kerännyssäkkää kerrallaan pelissä mutta välillä sorruin ottamaan mukaan pätkän yksiväristä lankaa (ohuita sukkalankajämiä) kun sisäinen värisilmäni sitä johonkin kuvioon ehdottomasti vaati. Päättelyhommia oli sukissa yllättävän vähän ottaen huomioon sukkien kirjavuuden. Parissa ekassa olin epävarmempi ja otin noita ylimääräisiä väripätkiä enemmän, joten päättelemistäkin oli sen mukaisesti. Loppua kohden osasin olla rennompi ja annoin mennä vaan, joten päättelemistäkin oli vähemmän.

Jänis-sukkien ohjetta on udeltu ja se löytyy Ilona Korhosen ja Jenni  Östermanin Neulekirjasta. Idea sukkiin on se, että käytetään kirjavia tai vähemmän kirjavampia sukkalankajämiä ja neulotaan hyvin yksinkertaista kirjoneuletta just niillä väreillä, mitä kerältä sattuu tulemaan. Neulekirjasta katsoin idean mutta itse neuloin ihan mitä sattui; välillä radallista, välillä  kerroksen tai pari "yksi punainen, yksi sininen silmukka"-tyylillä tai miltä milloinkin tuntui. Aluksi kieltämättä oli hurja kynnys uskaltaa tehdä niin mutta kylläpäs kannatti voittaa kirjavuuspelko ja uskaltaa!