Tämän syksyn olen jälleen totutellut alkuopetushommiin, ekaluokalla. Kokonaisvaltaista puuhaa... ja paljon askartelua. Uskon nimittäin hienomotoriikan kehittämiseen kaikenlaisen askartelemisen avulla. Ja tämän päivän pleikkarilapset sitä toden totta tarvitsevatkin. On kavereita, joilla tuskin kynä pysyy kädessä!

Hernepussit tehtiin vohvelipujotuksena. Väkevää vääntöä joillekin, vaikka neula oli suurin mahdollinen ja suoria pujoteltiin. Innokkaimmat muutakin. Kisut on tehty katoavasta luonnonvarasta, vessapaperirullista.

Tosi mieluisia näistä tuli. Tunnustan, että koneella ompelin kaikki 20 pusseiksi. Ja täyttöaukot kanssa. Mutta ei kai ne muutoin kestäisi jumppahommissa?

Isät saavat isänpäiväpaketeissaan tämmöiset pyyhenipsut. Ymmärtävätköhän olla näistä iloisia? Minusta nämä ovat aivan mahtavia!

Isänpäiväkortit ovat tämmöiset kodit. Malli mukailtu samasta lehdestä, josta löysin noiden nipsujen ohjeen. Ihania ovat nämäkin.

Kun päivät askartelee oppilaiden kanssa niin luulisi, että kotona haluaisi tehdä jotain muuta. Vaan mullapa onkin, kotonakin, askartelubuumi. Hitaammin valmistuvat nuo keskeneräiset neulomukset mutta työhuoneessa tapahtuu kaikenlaista...