Jos innostun jostain, niin sitten innostun joskus vähän liikaakin. Kesäkissaan sain uppoamaan aikamoisen kasan harmaita jämälankoja. Pussiin jäivät vielä tummanharmaat ja mustat huutelemaan, että meistä saisi semmoisen edesmenneen Ville-kissan näköisen yksilön...

Villestä tulikin sitten virkeämpi yksilö ja vähän tuhdimpikin. Paksummista ja kaksinkertaisista langoista virkattu vaaleasukkainen unikaveri. Ja joo, harmaita jämiä löytyisi vielä ihan vaalean katin verran mutta taidan luovuttaa ja jatkaa toisenlaisilla jämäprojekteilla.

Viime viikolla meidän terassin pöydän laakerissa oli tämmöinen yllätysvieras kun palasimme Oton kanssa aamulenkiltä. Mies kertoi, että se oli lentänyt päin ikkunaa ja sitten jäänyt tuon kovia kokeneen laakerin oksalle istumaan. Puolisen tuntia se siinä selvitteli päätään ja sitten lennähti omille teilleen.