Se alkoi niistä ohuista sukkalankajämistä, joita oli iso pussillinen. Ja lanka-arkun yksivärisistä sukkalangoista. Ja sitten siihen tuli Sukkalandian upea päikkäripeitto. Ja työhön liittyvä kurssi, joka pani haastamaan itseä. Että kun on tottunut tekemään varman päälle, ei uskalla revitellä värien kanssa edes virkkaustöissä. Ei uskalla!!!

Uskalsipas! Isoäidinneliöpeitto sai sormet syyhyämään ja ajatus oman mukavuusalueen värikartasta poikkeamisesta alkoi kutkuttaa. Tosin aluksi neliöistä tuli kovin hillittyjä mutta työn edetessä jouduin kauppaan hankkimaan lisää sinistä reunuslankaa ja kuinkas ollakkaan mukaan pomppasi turkoosia, pinkkiä ja violettiakin. Violettia!!! Ihan vaan itseäni härnätäkseni!

Ja siitähän tuli ihan pakkomielle. Niistä hurjista yhdistelmistä.

Ja lopulta niitä lappusia oli peiton verran. Ja sitten alkoikin aikamoinen ompelu-urakka. Onneksi päättelyhommat olin tehnyt rintarinnan palojen kanssa.

Reunuksistakaan en tehnyt hillityn  yksivärisiä vaan käytin siihen hommaan kaikenkirjavat loppukerät. Ja olen niin onnellinen tästä kirjavuudesta!! Reunuksineen peiton koko on 115 cm x 175 cm, eli ihan passeli viileiden kelien päikkäripeitoksi.