Ostimme keväällä mieheni lapsuuden kodin ja kesä on mennyt sitä rempatessa. Ja varmasti menee vielä monta tulevaakin kesää. Koska halusin tallentaa rempan edistymistä aloitin uuden blogin Bloggerin puolella Vuodatuksen tauon aikana. Kahta blogia on kuitenkin turha pitää, joten  tervetuloa Operaatioomakotitalo.blogspot.com -osoitteeseen, jos Tuijan Tekeleet remppakuulumisilla höystettynä kiinnostavat! (Eikö vuodatus anna nyt linkittääkään??)

Tänään en voinutkaan pitää autotallissa ovenlakkaustoimistoa ja sisällä olisin ollut remppamiesten jaloissa (joita oli tänään toooosi paljon), joten naapureiden iloksi aloitin hiomishommat heti aamusta. Ei ovia vaan pienempää. Jotain terapeuttista. Askartelua ja tuunaamista. Harmi etten ottanut ennen-kuvia. Tässä kuvassa pääosassa on ehkä kuitenkin tuo ihanainen kasvimaani mutta penkin vieressä on mustan spraykerroksen saanut lyhty. Mattamustana lyhty ei muistuta tippaakaan entistä likaista ja ruostunutta itseään.

Mökiltä olin ottanut talteen pienen pöydän. Kun sen jalat olivat niin ihanat. Koska se oli niiin huonokuntoinen, ei tehnyt tiukkaakaan kaventaa pöytä ja laittaa siihen uusi kansi liimapuulevystä. Ja maalata se sitten ...mustaksi. Ja samalla tuli hiotuksi tämän talon mukana tullut pikku jakkara...ja maalattua se mustaksi. Ja koska molemmat em. kalusteet olin aikonut laittaa eteiseen, piti peilin kehyksetkin vielä mustuttaa sopimaan kokonaisuuteen.

Lankahommat ovat jääneet, sattuneesta syystä, hieman taka-alalle tänä kesänä. Paljon käsitöitä on kuitenkin tehty tuolla yläkerran remonttiparatiisissa. Vastapainoksi isommille hommille olen välillä vähän tehnyt pienempiä tuunaushommia. Kuten tämän vanhan työpöytälampun maalaamisen mustaksi. Tuosta noin vaan spraymaalilla. Siistimpi on kuin entinen kolhiintunut valkoinen.

Ja kun sitä maalia siinä tölkissä oli (ja on edelleenkin...) niin kokeilin sitä varastosta löytyneeseen lattialampun jalkaankin.

Tähän olen tosi tyytyväinen! Kun vielä löysin mustan varjostimenkin (Pentikin) niin kyllähän kelpaa valaista huushollia sitten joskus talvemmalla. Mattamusta maali teki tästä lampusta tyylikkään näköisen. Ei uskoisi romuvarastosta löytyneeksi! Ihana tuo narukatkaisija..

Lähisiwa aukesi vartti sitten, joten lähden sinne hakemaan lisää jätesäkkejä. Se on nyt sitä meikäläisen käsityöhommaa. Se jätesäkkien täyttäminen rakennusroskalla....

Tai se oli semmoinen lampunraato. Vino ja vänkyrä. Ilman kupuja ja johdotkin aika epämääräisen oloiset. Vääntelin itse runkoa ja sähköliikkeen mies uusi johdot ja poisti tuosta alhaalta oudon viritelmän. Itse sitten kuumaliimasin paikoilleen tuommoiset myöskin ullakolta löytyneet kuvut ja sen epämääräisen ruuviviritelmän paikalle liimasin ja maalasin verhotangon nupin...

Ja sitten sieltä ullakolta löytyi vanha radio. Tai oikeastaan radioita. Tämä pienin oli selvästi huonokuntoisin.

Niinpä en tuntenut kovia tunnontuskia kun irrotin sen sisukset, hankasin ulkosäilytyksessä hilseilleen lakkapinnan, vahasin sen uusiksi ja virittelin sisälle vanhan mutta toimivan radion.

Sitten vaan napuskat kuumaliimalla kiinni ja radio odottelemaan kylppärirempan valmistumista. Siihen kylppäriin  nimittäin tulee sähköpistoke radiota varten. Semmoinen,johon tulee virta kun kylppäriin pannaan valot. Aamuhommat ja iltapesut hoituvat  Grooven säestyksellä. Sitten joskus...

Haaveilin pääsystä Snurre- nimiseen puotiin Helsinkiin saakka, jossa kuulemma myydään kerittäin ontelokudetta  ja vielä tosi upeissa ja moninaisissa sävyissä. Niistäpä olisi kiva virkata tyynyt kylmäpepuille. Vaan eipä hätää. Muistin nähneeni ullakkoa järjestellessäni  pussukallisen sekalaisia poppanankuteita. Niistä virkkasin pari pannulappua tuoleille. Kokeilun perusteella lappunen riitti lämmittäjäksi. Kuteita jäi vielä....wc:n matoksi? Tai sitten vaan jatkan ullakon siivoilua, jotta päästään niihin remppapuuhiin.

Tämmöisiä pöllöpannulappuja olen teettänyt aiemminkin. Nyt niillä lahjotaan eppuluokkalaisten äitejä. Pöllöjä askarreltiin myös wc-paperirullista. Juju näihin oli nuo silmät...ne löytyivät rikkomani ikivanhan näppiksen sisältä. Lattialla silmäkasa näytti sammakonkudulta.

Meidän luokkalaisten äidit saavat myös kierrätysmateriaalilahjan; palapelihelmet. Kiitos vinkistä ja palapeleistä Maikille. Lisää palapelejä löytyi "henkilökohtaiselta kirppikseltäni", niin että näitä helmiä tehtiin monessa luokassa.

Ja  helmet paketoitiin näin hienosti korttipussukoihin.

Omat käsityöt ovat jääneet muuttokiireiden vuoksi taka-alalle. Kaikenlaisia ideoita pää on kuitenkin täynnä. Remppaideoiden lisäksi, siis. Kun onnistuu ostamaan vanhan talon niin sen kätköistä, ullakoilta ja varastoista, löytää kaikenlaisia ihanuuksia tuunattavaksi. Kuulemma jotakin pitäisi heittää poiskin... Nyt tuntuu siltä, että siirrän vain tavaraa varastosta toiseen, eikä kaatiskuorma kasva ollenkaan!

Ottoa ihmetyttää kun kenelläkään ei ole enää aikaa löhöillä sohvalla sen kanssa ja kaikki paikat ovat täynnä näitä pahvilaatikoita.

Ja kaiken lisäksi pitää kestää Sitä Pentua...

Nuoremman pojan perhe on lisääntynyt karvaisella lapsella. Pyry on vilkas bordercollie, josta en onnistunut saamaan terävää kuvaa. Kyllä se kuulemma nukkuukin...

Ja tämmöiset on vielä keskeneräiset:

Jänisinnostus on viime aikoina kärsinyt uuden "harrastuksen" vuoksi. Ja tulee jatkossa kärsimään varmaan enemmänkin.  Operaatio Omakotitalo täyttää nykyisin kaikki ajatukset. Muutto on vielä kesken ja suuri remppa on alkamassa. Suunnitelmia ja piirustuksia tehdään, lupia anotaan ja tekijöitä etsitään...Puuhaa on paljon mutta ainakin vielä kaikki on NIIN ihanaa!

.

Kotoa kerättiin pesuaine-, huuhteluaine- ja mitä tahansa muitakin isosuisia pulloja. Ne päällystettiin lahjoituksena saadulla tarralla.

Huopakorvia ja -häntiä sekä piipunrassituntosarvia kiinnitettiin samaisesta tarrasta tehdyillä "teipin paloilla".

Loppusilaus sitten vielä permanenttitussilla ja jopas on mukavia patteriörkkejä lähdössä meidän luokkalaisten roskiskaappeihin!

Koulun varastoon oli taas kertynyt pari korillista huopasiprua. Ihan liian pientä mihinkään kunnolliseen. Paitsi että jos ne siprut leikkaa kaikki suunnilleen yhtä pieniksi ja pujottelee ne lankaan...

...ja askartelee massapallosta pään...

...jonka liittää vartaloon ja saa tämmöisen madon. Tai kokonaisen matosuvun pidempiä ja lyhyempiä matosia kiemurtelemaan luokan seinälle.

Siitä tuli tämmöinen lyhythihainen villatakki, jonka helmaa yritin viritellä kellohelmaisemmaksi. Mallin silmukkaluvut lainasin Lady Februarysta samoin kuin tuon ylhäältä alaspäin neulomisen. Se on sitten kiva kun neuletta voi pitkin matkaa sovitella.