|
|||
 |
|
||
|
04.09.2009 - 08:59
Joskus ihastus iskee ensi näkemältä...käsitöissäkin. Soilen virkkaamaan Babetten peittoon tykästyin ensi vilkaisulla. Jokusen kerran sitä kävin vilkuilemassa ennekuin tohdin alkaa matkimispuuhat.
Aluksi tarkoitus oli virkata tällä tekniikalla hartiahuivi. Työn edistyessä tulin ahneemmaksi ja lopputuloksen koko on 110 cm X 160 cm. Sopivan kokoinen peitto päivätorkuille siis. Ja sen ymmärsi pian Ottokin.
Kyllä tämän langan väri ovat upeat ja ne korostuvat hienosti noissa neliöissä. Ja mikä ihaninta (laiskan päättelijän mielestä) neliöissä ei tarvinnut tehdä langanvaihtoja.
|
Kirjoittaja
Olen keski-ikäinen nainen, äiti ja ope. Olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisesta näpertelystä ja käsillä tekemisestä. Blogini tarkoitus on tallentaa omia ja teettämiäni tekeleitä omaksi iloiksi ja vinkiksi muille. Kudon, neulon, virkkaan, huovutan, kirjon, ompelen ja askartelen. Langasta, kankaasta, puusta, metallista, kierrätysmateriaaleista ja luonnonantimista. Mottoni on että kaikkea voi kokeilla...ainakin mitä käsitöihin tulee...
Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006  
Karvainen Kaveri
 Perheeni on miesvaltainen; kaksi omatekemää ja sitten tämä nelijalkainen lenkittäjä, Karvainen Kaveri.  Otto on 14.4.04 syntynyt australian terrieri. Itsepäinen oman tiensä kulkija lenkeillä ja kotona sohvaperuna jota saa pusutella ja rapsutella kuinka paljon vaan, eikä sekään ole tarpeeksi. Rakastaa tossujen, sukkien ja kenkien kuljettamista ympäri huushollia leikkisession toivossa. Mopo
Näitä seuraan
Oma nappini
Mukana
|
||
ollaan sitten täkkisamikset. Palaset kyllä tulevat tosi nopsaan kun puuhaan alkaa.
Tuo Babette hurmasi kertaheitolla. Puro-lankoihin ihastuin pari kuukautta sitten ja tekaisin Baktuksen, mutta tähän peittoon ne sopivat kuin nakutettu tosiaan. Ei kun virkkaamaan!